1800-luvun yhteiskunnallisen kehityksen aikana saksankielisiä kauppiaita, virkamiehiä, upseereita sekä käsityöläisiä saapui Suomeen erityisesti Lübeckistä ja Preussista sekä Baltiasta ja Venäjältä. Ajan myötä näissä saksaa puhuvissa piireissä syntyi ajatus pitää jumalanpalveluksia omalla äidinkielellä.
Jo vuonna 1838 Helsingissä vietettiin jumalanpalveluksia saksan kielellä esimerkiksi Suomenlinnassa ja Kaartinkasarmin kappelissa, ja myöhemmin silloisessa Nikolainkirkon, eli nykyisen Tuomiokirkon, sivukappelissa. Toive omasta, itsenäisestä seurakunnasta omalla pastorilla ja omilla kirkonkirjoilla kuitenkin kasvoi. Esikuvana pidettiin saksalaista seurakuntaa Viipurissa (1743-1949). Hakemus seurakunnan perustamiseksi tehtiin ja silloisen Suomen kenraalikuvernöörin, saksalaisperäisen kreivi Friedrich Bergin, myötämielisellä vaikutuksella hanke sai positiivisen päätöksen. Tsaari Aleksanteri II allekirjoitti 6.8.1858 asetuksen, jonka mukaan Helsingin saksalainen seurakunta perustettiin osana suomalaista kirkkoa.
Tarkasti ottaen kyse on suomalaisesta seurakunnasta, joka on oikeutettu käyttämään saksan kieltä toiminnassaan ja nimittämään virkaan saksalaisen pastorin. Seurakunta on suomalaisen piispan alainen ja kuuluu vuodesta 1923 ruotsinkieliseen Porvoon hiippakuntaan. Pian alkoi myös oman kirkon rakentaminen Helsingin maistraatin osoittamalle tontille. Marraskuussa 1864 vihittiin uusgoottilainen kirkko käyttöön. Silloisissa lehtikirjoituksissa paikkaa arvosteltiin muun muassa sen syrjäisen sijainnin vuoksi.
Torninsa kirkko sai 1800-luvun lopussa. Seurakunnan perustamisen ja nykyhetken välillä on kulunut monta vuotta niin kaupungin kuin myös seurakunnan kehittyessä ja kasvaessa. Tänä päivänä kirkko sijaitsee keskeisellä, kauniilla paikalla. Se muodostaa oman pienen yhteisönsä, johon kuuluu pappila, seurakuntarakennus, päiväkoti sekä oma pieni puutarha. Tänä päivänä lämminhenkinen kirkko ei ole ainoastaan suosittu vihkikirkko, vaan myös pidetty kirkkomusiikin esityspaikka.
Vuodesta 1928 lähtien seurakunnalla on myös oma vanhusten palvelukoti Munkkiniemessä, das Seniorenwohnheim, joka nyt täyttää juhlalliset 80 vuotta. Seniorikoti, päiväkoti sekä esikoululuokat muun seurakuntatoimen ohella osoittavat, miten tärkeää seurakunnan diakonityö ja huolenpito on kautta aikojen sen jäsenille ollut. Myös seurakunnan jäsenmäärä on vuosien saatossa kasvanut.
Vuonna 1858 seurakuntaan kuului 262 jäsentä, vuonna 1865 jäseniä oli 385 ja 1900 seurakuntaan kuului 795 jäsentä. Vuonna 1990 Turun ja Helsingin saksalaiset seurakunnat yhdistettiin, ja seurakunnan nimi on nykyään Suomen saksalainen evankelisluterilainen seurakunta. Seurakuntaan kuuluu nykyään noin 3000 jäsentä, joista suurin osa asuu pääkaupunkiseudulla. Kirkkoherran lisäksi matkapappi huolehtii eri puolilla maata olevista seurakuntaryhmistä.Seurakunta toimii uskonnollisen keskipisteen lisäksi sillanrakentajana eri kulttuurien välillä. Se tarjoaa mahdollisuuden sosiaaliselle kanssakäymiselle, tapaamisille, keskusteluille ja yhteisille musiikkielämyksille. Tapahtumat yhdistävät erilaisia ihmisiä erilaisilla taustoilla, laajentuen myös seurakunnan ulkopuolelle.
150-vuoden iässä seurakunta on aktiivinen ja toimelias yhteisö suomalaisen kirkon sisällä, tehden samanaikaisesti yhteistyötä myös Saksan evankelisen kirkon kanssa (Evangelische Kirche in Deutschland (EKD)). Näissä merkeissä on ilo juhlia seurakunnan 150-vuotista taivalta!
Helsingin Saksalainen kirkko sijaitsee Bernhardinkadun ja Unionin-kadun kulmassa. Tervetuloa!