1800-luvun yhteiskunnallisen kehityksen aikana saksankielisi\u00e4 kauppiaita, virkamiehi\u00e4, upseereita sek\u00e4 k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isi\u00e4 saapui Suomeen erityisesti L\u00fcbeckist\u00e4 ja Preussista sek\u00e4 Baltiasta ja Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4. Ajan my\u00f6t\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 saksaa puhuvissa piireiss\u00e4 syntyi ajatus pit\u00e4\u00e4 jumalanpalveluksia omalla \u00e4idinkielell\u00e4.<\/p>\n
Jo vuonna 1838 Helsingiss\u00e4 vietettiin jumalanpalveluksia saksan kielell\u00e4 esimerkiksi Suomenlinnassa ja Kaartinkasarmin kappelissa, ja my\u00f6hemmin silloisessa Nikolainkirkon, eli nykyisen Tuomiokirkon, sivukappelissa.\u00a0Toive omasta, itsen\u00e4isest\u00e4 seurakunnasta omalla pastorilla ja omilla kirkonkirjoilla kuitenkin kasvoi. Esikuvana pidettiin saksalaista seurakuntaa Viipurissa (1743-1949). Hakemus seurakunnan perustamiseksi tehtiin ja silloisen Suomen kenraalikuvern\u00f6\u00f6rin, saksalaisper\u00e4isen kreivi Friedrich Bergin, my\u00f6t\u00e4mielisell\u00e4 vaikutuksella hanke sai positiivisen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen. Tsaari Aleksanteri II allekirjoitti 6.8.1858 asetuksen, jonka mukaan Helsingin saksalainen seurakunta perustettiin osana suomalaista kirkkoa.<\/p>\n
Tarkasti ottaen kyse on suomalaisesta seurakunnasta, joka on oikeutettu k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n saksan kielt\u00e4 toiminnassaan ja nimitt\u00e4m\u00e4\u00e4n virkaan saksalaisen pastorin. Seurakunta on suomalaisen piispan alainen ja kuuluu vuodesta 1923 ruotsinkieliseen Porvoon hiippakuntaan. Pian alkoi my\u00f6s oman kirkon rakentaminen Helsingin maistraatin osoittamalle tontille. Marraskuussa 1864 vihittiin uusgoottilainen kirkko k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Silloisissa lehtikirjoituksissa paikkaa arvosteltiin muun muassa sen syrj\u00e4isen sijainnin vuoksi.<\/p>\n
Torninsa kirkko sai 1800-luvun lopussa. Seurakunnan perustamisen ja nykyhetken v\u00e4lill\u00e4 on kulunut monta vuotta niin kaupungin kuin my\u00f6s seurakunnan kehittyess\u00e4 ja kasvaessa. T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kirkko sijaitsee keskeisell\u00e4, kauniilla paikalla. Se muodostaa oman pienen yhteis\u00f6ns\u00e4, johon kuuluu pappila, seurakuntarakennus, p\u00e4iv\u00e4koti sek\u00e4 oma pieni puutarha. T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 l\u00e4mminhenkinen kirkko ei ole ainoastaan suosittu vihkikirkko, vaan my\u00f6s pidetty kirkkomusiikin esityspaikka.<\/p>\n
Vuodesta 1928 l\u00e4htien seurakunnalla on my\u00f6s oma vanhusten palvelukoti Munkkiniemess\u00e4, das Seniorenwohnheim, joka nyt t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 juhlalliset 80 vuotta. Seniorikoti, p\u00e4iv\u00e4koti sek\u00e4 esikoululuokat muun seurakuntatoimen ohella osoittavat, miten t\u00e4rke\u00e4\u00e4 seurakunnan diakonity\u00f6 ja huolenpito on kautta aikojen sen j\u00e4senille ollut. My\u00f6s seurakunnan j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4 on vuosien saatossa kasvanut.<\/p>\n
Vuonna 1858 seurakuntaan kuului 262 j\u00e4sent\u00e4, vuonna 1865 j\u00e4seni\u00e4 oli 385 ja 1900 seurakuntaan kuului 795 j\u00e4sent\u00e4. Vuonna 1990 Turun ja Helsingin saksalaiset seurakunnat yhdistettiin, ja seurakunnan nimi on nyky\u00e4\u00e4n Suomen saksalainen evankelisluterilainen seurakunta. Seurakuntaan kuuluu nyky\u00e4\u00e4n noin 3000 j\u00e4sent\u00e4, joista suurin osa asuu p\u00e4\u00e4kaupunkiseudulla. Kirkkoherran lis\u00e4ksi matkapappi huolehtii eri puolilla maata olevista seurakuntaryhmist\u00e4.Seurakunta toimii uskonnollisen keskipisteen lis\u00e4ksi sillanrakentajana eri kulttuurien v\u00e4lill\u00e4. Se tarjoaa mahdollisuuden sosiaaliselle kanssak\u00e4ymiselle, tapaamisille, keskusteluille ja yhteisille musiikkiel\u00e4myksille. Tapahtumat yhdist\u00e4v\u00e4t erilaisia ihmisi\u00e4 erilaisilla taustoilla, laajentuen my\u00f6s seurakunnan ulkopuolelle.<\/p>\n
150-vuoden i\u00e4ss\u00e4 seurakunta on aktiivinen ja toimelias yhteis\u00f6 suomalaisen kirkon sis\u00e4ll\u00e4, tehden samanaikaisesti yhteisty\u00f6t\u00e4 my\u00f6s Saksan evankelisen kirkon kanssa (Evangelische Kirche in Deutschland (EKD)).<\/em> N\u00e4iss\u00e4 merkeiss\u00e4 on ilo juhlia seurakunnan 150-vuotista taivalta!<\/p>\n Helsingin Saksalainen kirkko sijaitsee Bernhardinkadun ja Unionin-kadun kulmassa. Tervetuloa!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" 1800-luvun yhteiskunnallisen kehityksen aikana saksankielisi\u00e4 kauppiaita, virkamiehi\u00e4, upseereita sek\u00e4 k\u00e4sity\u00f6l\u00e4isi\u00e4 saapui Suomeen erityisesti L\u00fcbeckist\u00e4 ja Preussista sek\u00e4 Baltiasta ja Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4. Ajan my\u00f6t\u00e4 n\u00e4iss\u00e4 saksaa puhuvissa piireiss\u00e4 syntyi ajatus pit\u00e4\u00e4 jumalanpalveluksia omalla \u00e4idinkielell\u00e4. Jo vuonna 1838 Helsingiss\u00e4 vietettiin jumalanpalveluksia saksan kielell\u00e4 esimerkiksi Suomenlinnassa ja Kaartinkasarmin kappelissa, ja my\u00f6hemmin silloisessa Nikolainkirkon, eli nykyisen Tuomiokirkon, sivukappelissa.\u00a0Toive omasta, itsen\u00e4isest\u00e4 seurakunnasta omalla pastorilla ja omilla kirkonkirjoilla kuitenkin kasvoi. Esikuvana pidettiin saksalaista seurakuntaa Viipurissa (1743-1949). Hakemus seurakunnan perustamiseksi tehtiin ja silloisen Suomen kenraalikuvern\u00f6\u00f6rin, saksalaisper\u00e4isen kreivi Friedrich Bergin, my\u00f6t\u00e4mielisell\u00e4 vaikutuksella hanke sai positiivisen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen. Tsaari Aleksanteri II allekirjoitti 6.8.1858 asetuksen, jonka mukaan Helsingin saksalainen seurakunta perustettiin osana suomalaista kirkkoa. Tarkasti ottaen kyse on suomalaisesta seurakunnasta, joka on oikeutettu k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n saksan kielt\u00e4 toiminnassaan ja nimitt\u00e4m\u00e4\u00e4n virkaan saksalaisen pastorin. Seurakunta on suomalaisen piispan alainen ja kuuluu vuodesta 1923 ruotsinkieliseen Porvoon hiippakuntaan. Pian alkoi my\u00f6s oman kirkon rakentaminen Helsingin maistraatin osoittamalle tontille. Marraskuussa 1864 vihittiin uusgoottilainen kirkko k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Silloisissa lehtikirjoituksissa paikkaa arvosteltiin muun muassa sen syrj\u00e4isen sijainnin vuoksi. Torninsa kirkko sai 1800-luvun lopussa. Seurakunnan perustamisen ja nykyhetken v\u00e4lill\u00e4 on kulunut monta vuotta niin kaupungin kuin my\u00f6s seurakunnan kehittyess\u00e4 ja kasvaessa. T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kirkko sijaitsee keskeisell\u00e4, kauniilla paikalla. Se muodostaa oman pienen yhteis\u00f6ns\u00e4, johon kuuluu pappila, seurakuntarakennus, p\u00e4iv\u00e4koti sek\u00e4 oma pieni puutarha. T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 l\u00e4mminhenkinen kirkko ei ole ainoastaan suosittu vihkikirkko, vaan my\u00f6s pidetty kirkkomusiikin esityspaikka. Vuodesta 1928 l\u00e4htien seurakunnalla on my\u00f6s oma vanhusten palvelukoti Munkkiniemess\u00e4, das Seniorenwohnheim, joka nyt t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 juhlalliset 80 vuotta. Seniorikoti, p\u00e4iv\u00e4koti sek\u00e4 esikoululuokat muun seurakuntatoimen ohella osoittavat, miten t\u00e4rke\u00e4\u00e4 seurakunnan diakonity\u00f6 ja huolenpito on kautta aikojen sen j\u00e4senille ollut. My\u00f6s seurakunnan j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4 on vuosien saatossa kasvanut. Vuonna 1858 seurakuntaan kuului 262 j\u00e4sent\u00e4, vuonna 1865 j\u00e4seni\u00e4 oli 385 ja 1900 seurakuntaan kuului 795 j\u00e4sent\u00e4. Vuonna 1990 Turun ja Helsingin saksalaiset seurakunnat yhdistettiin, ja seurakunnan nimi on nyky\u00e4\u00e4n Suomen saksalainen evankelisluterilainen seurakunta. Seurakuntaan kuuluu nyky\u00e4\u00e4n noin 3000 j\u00e4sent\u00e4,… <\/p>\n